Taitouinnin historia

Taitouinnin historiaTaitouinnilla on pitkä historia ja yksi sen huvittavimmista puolista on se, ettei lajiin pitkän aikaan sallittu miesuimareita, vaikka yksi lajin perustajista oli itse Benjamin Franklin. Laji on siis kehitetty Yhdysvalloissa ja esimerkiksi vuonna 1724 Benjamin Franklin esitteli koristeuinniksi kutsuttua uintia katsojien iloksi. Se, oliko tämä taitouinnin ensimmäisiä hetkiä, on väittelyn alla, mutta joka tapauksessa se innosti monia ihmisiä nauttimaan uimisen terveydellisistä vaikutuksista, yhdistettynä hauskaan harrastukseen. Se mikä varmasti vaikutti taitouinnin syntymiseen, oli kasvava kiinnostus uimista kohtaan ja tämän takia uinnin kuuluisuuksien huoneesta löytyykin erikseen maininta Benjamin Franklinista.

Vesibaletti valloittaa maailman

Ensimmäiset vesibaletin kilpailut pidettiin Saksassa, Berliinissä, vuonna 1891, ennen kuin nimitys taitouinti yleistyi. Näihin kilpailuihin tähtääviä ryhmiä lähti nousemaan samoihin aikoihin sekä Australiassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, että Ranskassa. Itse lajin keksimisen kunnia annetaan kuitenkin usein Australiassa syntyneelle näyttelijälle ja uimarille, Anette Kellermanille. Kellerman oli mestari pituusuinnissa, sukelluksessa ja harrasti jopa balettia 1900 – luvun alkupuolella. Kerättyään kuuluisuutta Australiassa, hän muutti Englantiin, jossa tämä aiheutti imetystä maailmalla uimalla lähes 50 kilometriä Thames joessa.

Muutama vuosi tämän tempauksen jälkeen Kellerman sai taas median huomion käyttämällä yksiosaista uimapukua, joka paljasti naisen jalat ja kädet, mikä oli siihen aikaan nähden varsin sopimatonta. Vuonna 1907 Kellerman matkusti Yhdysvaltoihin ja esitti vedenalaisen esityksen suuressa lasisessa tankissa, New Yorkin Hippodromella. Tästä hetkestä muodostui maamerkki taitouinnille ja aloitti sen nopean suosion nousua.

Seuraavan 30 vuoden ajan eri maat alkoivat kehittämään yhä useampia taitouinnin harrastusjärjestöjä ja koulutoimintaa. Yksi kuuluisimmista paikoista oli Chicagon vesibalettiyhdistys, jonka aloitti Kathrine Curtis. Vuonna 1934 Curtisin ryhmä modernit merenneidot uivat Chicagossa järjestettävässä ”Century of Progress World Fair” tapahtumassa. Koreografia sisälsi yhdistelmän erilaisia uintitaktiikoita, kelluntakuvioita ja temppuja, jotka saivat aikaan hyvin ylistäviä arvosteluja. Tässä tapahtumassa myös kutsuttiin uintia ensimmäistä kertaa vahingossa taitouinniksi, tai englanniksi ”synchronized swimming”, tapahtuman juontajan toimesta.

Tämän jälkeen vedessä suoritettavista esityksistä tuli hyvin suosittuja ja se piti taitouinnin suuren yleisön mielissä. Yksi parhaiten tunnetuista esityksistä oli Billy Rosen esitys, joka sisälsi aikaisempia olympialaisuimareita, jotka olivat siirtyneet näyttelemisen puolelle. Näihin kuuluivat Johnny Weissmuller ja Eleanor Holm.

Taitouinti televisiossa

Kun Hollywood kiinnitti huomionsa uinnin mestariin ja äärettömän kauniiseen Esther Williamsiin, taitouinti sai oman osansa huomiosta. Williams oli vuonna 1938 Yhdysvaltojen vapaauinnin mestari ja tässä vaiheessa Billy Rose kiinnitti huomion naiseen. Billy Rosella oli vedenalaisiin ja vedessä tapahtuviin esityksiin keskittyvä näyttämö, joka avasi toisen toimipaikan San Franciscoon suuren suosion takia. Williams täytti elokuvan Miljoonan dollarin merenneito päähahmon paikan, jossa tämä esitti Anette Kellermania. Elokuvassa esiintyvät uintikohtaukset, samoin kuin uintikohtaukset monissa muissa samanlaisissa elokuvissa, sisälsivät vaikeita yhdistelmiä liikkeitä, vesiliukuja, vesiputouksia ja lavoja, jotka nousivat altaasta, samalla kuin useat muut uimarit suorittivat sen ympärillä synkronoitua uintia. Tässä vaiheessa ei ollut erikoista nähdä miesten uivan joukossa, sillä tämä miesten boikotointi lajista tapahtui vasta myöhemmin.

Kilpailut lisääntyvät

1940 – luvulla taitouinnin kilpailut alkoivat kovenemaan Yhdysvalloissa. Laji oli hyväksytty Yhdysvalloissa jo viralliseksi urheilulajiksi, sekä ryhmäkilpailuiden että parikilpailuiden osalta. Ensimmäiset yksin suoritettavat taitouinnin kilpailut pidettiin vuonna 1950 ja lajin mestaruuskilpailut pidettiin kahdesti vuodessa, kerran sisäaltaassa ja toisen kerran ulkotilassa, kunnes vuonna 1990 ne yhdistettiin samaksi kilpailuksi altaan tyypistä riippumatta. Samalla myös kansainväliset kilpailut alkoivat yleistymään ja ensimmäiset maailmanmestaruuden kilpailut järjestettiin Jugoslaviassa vuonna 1971.

Reply